perjantai 12. lokakuuta 2012

Aijon kuolla vapaana

" Sen sanon, että älkää koskaan, ikinä luovuttako. Vaikka olisit kuinka ahdistunut, masentunut, maaninen, panikoiva, epätoivoinen, itsetuhoinen. Vaikka olisit kuinka loppu henkisesti tai fyysisesti. Vaikka maailma olisi kaatunut päällesi, et löytäisi mitään syytä elää, et muistaisi millaista on olla kunnossa, et pystyisi ajattelemaan tai lopettamaan ajatuksia. Älä luovuta.
Hengitä.
Anna ajan kulua.
Hengitä.
Älä pidättele tunteitasi. Mitään niistä. Älä peittele surua, vihaa, inhoa, pettymystä, ärtyneisyyttä, häpeää, pelkoa tai avuttomuutta. Älä peittele ilon pilkahdusta, innostusta tai tyytyväisyyttä. Ihmisen ei kuulu koettaa hallita kaikkia tunteitaan. Me emme kukaa pysty tulemaan kontrollin ihmelapsiksi tai täydellisiksi persooniksi. Mutta voimme tulla hulluiksi sitä kaihotessa. "

Oon nii samaa mieltä ton kanssa. Oon pitkään miettiny et voiko ihminen oikeesti masentua tai olla niin ahdistunut että joskus rupeaa vaan yhtäkkiä itkemään ilman mitään järkevää syytä, vaikka kaikki tuntuu päälle päin olevan liiankin hyvin? Tai voiko se juuri alkaa ahdistaa? Kukaan ei tunnu tajuavan, että päälle päin ihmisestä ei aina huomaa, miltä siitä tuntuu ja miten sen asiat tosiasiassa on. 

En nyt väitä, että mun asiat oisivat niin huonosti että pitäisi niistä julkisesti alkaa angstaamaan, mutta tiedän kyllä miltä sekin tuntuu kun oikeesti on paha olla ja kun vähän näyttää edes niitä tunteitaan nii joku henkilö menee heti seläntakana puhuun et "joo toiki angstaa vaa kokoaja, joo se hakee tolla vaan huomioo" ja "jos tolla oikeesti on joku ni vois sitte puhua niistä asioista ni en välttämät ihmettelis mikä sitäki vaivaa". Kellään muulla koskaan menny kyseiseen asiaan hermo? 


 






Joop, meitsi kuvaili tossa eilen vähän mutten jaksanu muoksia enempää. :DMeijän äikänopettaja suositteli tota Stephen Kingin kirjaa Uinu, uinu, lemmikkini. Se kerto et kirja on kuulemma oikeesti tosi pelottava ja päätin lainata sen ja kokeilla. Toinen kirja mitä ollaan koulusta luettu ni oli se "Eikä yksikään pelastunut"(10 pientä neekeripoikaa) tai joku tommonen. En oo kyllä mikään kovin innostunut lukeen kirjoja mut kyllä yks kirja sinne tänne menee jos juoni on vaa hyvä (:

Ja HEIII, hyvää syyslomaa tyypit!! Teen varmaan oikeen PIIIIIIIITKÄN postauksen ensviikonloppuna. Ja otan viikon aikana tooosi paljon kuvia.



Hiippailen tästä suihkuun, unosia. ♥


10 kommenttia:

  1. reetta oon sun kans nii samaa mieltä ton tekstin kans! en tajuu niitä ihmisiä ketkä on menny tollasii puhuu... mut muista maanantaina si vähä treel;;);)

    VastaaPoista
  2. juu reetta on niiin samaa mieltä, ja et tosiaa oo ainoo vammalas kellä on menny hermot tollasii ihmisii:) mut ihana blogi sulla:)!! p.s rakastuin toho kolmanteen kuvaan, pöllin sun silmäs naine;)<3

    VastaaPoista
  3. vähänkö sulla on ihana blogi! saat uuden lukijan : p

    käytkö kattomassa mun: www.chaasingthesun.blogspot.com

    VastaaPoista
  4. MEIJÄ BIISI rakas (; noi sun silmäs on aika syötävät. ooot ihana tyttöseni <3

    VastaaPoista
  5. täälläkin on yks ketä on samaa mieltä ton alussa olevan tekstin kans. ite tiän paremmin kun hyvin miltä tuntuu pahaolo ja se tekohymyn vääntäminen päivästä toiseen. enkä vois olla onnellisempi etten ite luovuttanu niinä hetkinä!
    sulla on kiva blogi ja tosi ihanat silmät!:-)

    VastaaPoista