"Ja me kaikki kiivetään omia teitämme taivaaseen."

Jaa että  rippijuhlat.

Juu kuulemma semmoset oli sunnuntaina. Hmm en oikeen tie mitä kirjottaisin niistä muutakun että oli tosi mieleenpainuvat ja ihanat juhlat enkä tuu koskaan unohtaan. Olin oikeestaan ihan kaikkeen tosi tyytyväinen, mekkokin oli ihan bueno lukuunottamatta sitä että toi kaula-aukko oli senverran antava et piti kokoajan nostaa. Päätin olla tekemättä sitä virhettä et ottaisin liian korkeet kengät nii ostin 12e Seppälän alennuksesta kiireellä semmoset ihan kivat aikalailla mekonkans samanväriset kengät n.6cm korolla. Ainoo huono puoli oli se et se korko oli nii jotenki vänkyrä ja kapee et meinasin kaatuu tyylikkäästi ku astuin alttarilta alas. Good job me! Muuten konffis meni hyvin. 

Oon ollu tän koko rippihässäkän ajan jotenki tosi liikuttunu kaikesta, puhumattakaan juhlista ja kaikkiin kortteihin rustatuista runoista. Luojankiitos en itkeny siel. Rippilauluna meil oli Lapsuuden usko ja meinasin senkin aikana ruveta itkeen. Mulla oli vieraita suunnilleen 30 tai jotain sen pintaan. Melkein kaikki oli sukulaisia paits Sara, Katja, Wikka ja Elsa, olin tosi ilonen siitä ku ne tuli mun juhliin ja viitti tulla konfirmaatioonki vaikka ne sinne nimee meniki hakee!

Yhdessä vaiheessa mun serkku tuli esittään 'yllätysnumeron'.

 "Mulla ei oo paljoo sulle antaa ja se minkä voin antaa, on musiikki. Ja me kaikki kiivetään omia teitämme taivaaseen. Tää on omistettu sulle Reetta"

Se otti kitaran ja soitti Led Zeppelinin Stairway to heavenin. Vaikka osa sanoista unohtukin nii se oli tosi hienosti soitettu ja laulettu, ihmettelen etten ruvennut itkeen, niin paljo se jotenki kosketti ja ehkä henkilökohtasista syistä mutta sen tuun aina muistaan! 

Lähdin näihin rippijuttuihin kauheen huonolla asenteella mut sitte ku jaksoin ajatella nii tajusin että kuitenki tätäki tuun joskus elämässäni vielä kaipaan ja muisteleen ja nii todellaki tuunki, vaikka oonki helpottunu et on nääki saanu ny pois alta!

Huomenna tampereelle, nyt nukkuun - unia. ♥